MIELIPIDE - poliittinen blogi

19 kesäkuuta 2006

Opettajien lomat miinuksella!

Moi pitkästä aikaa! Pitäisi olla kirjoittamassa aivan muuta, mutta kummasti tylsistyessä rupeaa pyörittelemään mielessää muita juttuja...

Kirjoitin tänne lokakuussa 2005 opettajien täydestä ylityöllistämisestä ja ilmaisesta työstä, jota opettajat tekevät. Valtaosalla aloista kahdeksan tunnin työpäivä on edes jollakin tasolla toteutunut, opettajilla ei. Jos aihe kiinostaa, blogin arkistossa on aikaisempi teksti.

Olin keväällä 1,5kk yläasteella opettajana ja 7.luokan luokanvalvojana. Pidin kirjaa joka päivä kaikesta työstä, mitä 18 viikkotunnin opetuksen lisäksi tuli. Työn lopussa tunteja oli listattuna 93! Kyselin muilta opettajilta opettajien huoneessa, onko joku muu pitänyt listaa. Tästä nousi vilkas keskustelu. Muutama oli pitänyt listaa ja päässyt suunnilleen samoihin lukuihin. Eräs ranskan opettaja sanoi, että aloitti kerran työtuntien listaamisen, mutta kun ma-ke välillä oli tullut jo 60 työtuntia hän lopetti laskemisen, koska siitä tuli vain vihainen ja paha mieli. Eräs jo hieman iäkkäämpi äidinkielenopettaja totesi kuivasti: "Miksi luulet, että olen aina näin väsyneen näköinen? Kaikki yöt menee aineiden lukemiseen." Yötöitä olen tottunut lapsesta asti näkemään myös kotona. Äitini on opettaja.

Laskin mielenkiinnosta 80 kuukausittaisella ylityötunnilla työviikkojen määrän. Tulos on aika hurja! Jos keskimäärin ylityötä olisi 80 tuntia kuukaudessa, vuodessa tästä tulee 800. (10 työkuukautta) Virallisesti työviikon pituus on muistaakseni 37,5h/vko. 800/37,5=21,3 työviikkoa. Kuukausiksi muutettaessa tästä tulee 5,3 kuukautta.

Opettajilla työ jatkuu käytännössä lähes juhannukselle ja alkaa muutamaa viikkoa ennen koulujen virallista alkamista. Kesäloma käytännössä suunnilleen 7-8 viikkoa. Jos ajatellaan, että kesäloma olisi 2 kuukautta, opettajat ovat vielä senkin jälkeen 3,3 kuukautta miinuksella!! Mitäköhän kunnat ja valtio tekisivät, jos opettajat yhteistuumin lähettäisivät tästä ilmaisesta työstä laskut kunnille.

Jos joku vielä joskus viitsii puhua opettajien pitkistä kesälomista, lupaan suuttua.

Muutama viikko sitten tuli myös tutkimus, että opettajien verestä mitattujen stressihormonien määrä on normaalitasolla 3 viikkoa heinäkuussa. Koulustressi jatkuu siis juhannuksen yli ja alkaa uudestaan, kun koulujen alkaminen alkaa lähestyä. Stressihormonien määrä nousee myös poikkeuksellisen korkealle, koska koko vuoden ajan illat ja viikonloputkin menevät työn merkeissä, eikä sitä saa hetkeksikään pois mielestä. Stressin purkamiseen ei ole kouluvuoden aikana mahdollisuutta. (Kokeet ajoitetaan yleensä ennen lomia, ja lukion koeviikot virallisestikin, koska oppilaiden lomien aikaan opettajilla on mahdollisuus korjata kokeita myös päiväsaikaan, ei ainoastaan yöllä.)

Luulen, että opettajien kohdalla pätee sama kuin esimerkiksi yhteiskunnan huno-osaisilla: Siinä vaiheessa, kun elämä on todella rankkaa, aikaa ja energiaa ei yksinkertaisesti riitä omien oikeuksien puolustamiseen. Ja samalla yhteiskunnassa ympärillä ei tajuta ollenkaan, minkälaista opettajien työ on, joten jo tuttavapiirille omaa väsymystään pitää puolusetella ja monet opettajat ovat todenneet, etteivät ihmiset usko väsymystä todelliseksi. Tai sitten se kuitataan: "No onhan teillä ainakin pitkät kesälomat" -kommentilla. OPetusala on myös naisvaltaista eivätkä naiset vieläkään osaa riittävästi pitää kiinni ja vaatia oikeuksia. Lisäksi aikaa menee monilla perheen ja lasten hoitamiseen, mikä varmasti myös osaltaan johtaa siihen, että harvoilla on käytännössä aikaa ja mahdollisuutta vaatia oikeudenmukaisuutta. Tietenkin työ on samalla palkitsevaa ja hauskaa, ei kai sitä kukaan muuten jaksaisikaan. Mutta jollain tavalla täytyy ehkä olla vähän hullu, jos opettajaksi ryhtyy... ;)

20 toukokuuta 2006

activit�s du groupe

activit�s du groupe

Elisabeth et moi sommes intéressées par la balade en kayak mais nous avons envie de participer au culte, alors à quelle heure commence la balade et d'où?

16 maaliskuuta 2006

Vanhanen sekoilee Intiassa

Koska tämä tiedote on mitä huhuja kuulin julkaistu vain maailma.netissä, niin ajattelin laittaa sen myös tänne. Ei siksi, että Vanhasen lausunnoilla varmaankaan sen enempää on vaikutusta Intian politiikkaan, mutta silti. Vanhanen ei vaikuta tietävän kauppapolitiikasta paljoakaan. Ja sitten, vaikkei maailmanpolitiikkaan Vanhasen lausunnot vaikuta, niin edistää vapaakauppamyönteisyyttä Suomen maaseudulla, jossa esim. mummoni ajattelee, että vaikka Vanhasen ihmissuhdesotkut onkin hoidettu hieman mauttomasti, niin talouspolitiikkaa hän kyllä sentään ymmärtää. Niin halutaan ajatella. Järkyttävää vain ottaen huomioon tuhojen mittakaava.

http://www.maanystavat.fi/tiedotus_artikkeli.php?aid=716&kid=0

10 maaliskuuta 2006

Pariisi: Sorbonne vallattu

Sorbonne yliopisto Pariisin keskustassa vallattiin eilen ensimmäistä kertaa sitteen kevään 1968. Tällä hetkellä ympäri Ranskaa yhteensä 38 yliopistoa on joko vallattu tai lakossa. Tiistaina yli 400000 ihmistä oli kadulla yhteensä 160 mielenosoituksessa. Mistä on kyse?

Kapinan taustalla on Ranskan hallituksen ehdotus heikentää kaikkien alle 26 vuotiaiden työehtoja niin, että työnantaja voi ensimmäisen kahden vuoden aikana irtisanoa työntekijän ilman varoitusaikaa, ilman korvausta ja ilman syytä.

Sorbonnen valtaus oli lähtölaukaus vuoden 1968 opiskelijakapinalle. Toistaako historia itsensä? Miksi porvarilehdistö vaikenee tästä varsin merkittävästä poliittisesta prosessista?

http://paris.indymedia.org/
http://libcom.org/
http://indymedia.org.uk/en/2006/03/335554.html
http://indymedia.org.uk/en/2006/03/335558.html
International Herald Tribune

04 maaliskuuta 2006

Aikansa elänyt systeemi

Länsimaiden nykyiset demokraattiset järjestelmät ovat aikansa eläneitä. Joskus 1789 ja vähän sitä ennen ja aika pitkään sen jälkeenkin ajatus kaikkien tasavertaisesta mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoon oli kaiken hyvän alku ja juuri -- enää eivät egoistidiktaattorit voineet kansaa riistää. Tasavertaiset kansalaiset päättäisivät.

Mutta nyt olisi aika uudistaa systeemi, polttavimmissa poliittisissa kysymyksissä kun ei ole kysymys pelkästään yksilöiden intresseistä, vaan kaikkia meitä koskettavista yhteisistä asioista, kuten ympäristöstä. Myöskään esim. kysymys siitä, kohdellaanko naispareja ja heteropareja tasavertaisesti esim. hedelmöityshoitojen yhteydessä ei tulisi olla asia josta käydään poliittista vääntöä, vaan tasavertainen kohtelu pitäisi olla itsestään selvä lähtökohta. Ympäristö- ja identiteettipoliittiset kysymykset ovat hyviä esimerkkejä kysymyksistä, joihin nykyinen poliittinen järjestelmämme yksilöiden rationaalisine intresseineen ja intressiryhmineen ei ole riittävä.

Itse tarjoan vaihtoehdoksi keskustelevampaa demokratian mallia. Identiteettipoliittiset kysymykset vaativat yleistä tietoisuuden laajentamista ja tämä voi tapahtua vain kommunikaation kautta. Myös ymäristökysymykset vaativat kokonaisvaltaisempaa otetta kuin pelkkä edunvalvontapolitiikka: esim. ay-liikkeessä on perinteisesti ollut vahva solidaarisuusajattelu taustalla, ympäristöäkin halutaan suojella koska se on oikein, mutta ei jäsenten taloudellisten intressien kustannuksilla, ja sitten ollaan valmiita mihin tahansa kunhan tehdas pysyy Turussa. Tällä "millä tahansa", johon suostutaan, on kuitenkin seurauksensa, josta pitäisi kantaa vastuuta. Tätä eivät intressiryhmät eikä edes tiettyjä intressejä valvovat poliitikot välttämättä tee. Eikä poliittinen järjestelmä myöskään mitenkään siihen kannusta.

Luin Yelahista viikolla tosi hyvän kirjoituksen kulutuskritiikistä, lukekaa tekin! "Shoppailemme planeettamee hengiltä. Miten ihmeessä sitä voidaan kutsua oikeudeksi", lopettaa Johanna Isaksson kirjoituksena.

http://www.yelah.net/articles/kommentar20060227?PHPSESSID=03830378da27a661fbe62598e1eb6f62

Kyllä individualismi voi kukkia vaikka myönnettäisiinkin, että on asioita, jotka ovat niin yhteisiä, ettei niitä voi ratkoa summaamalla yhteen yksilöiden "rationaalisia " valintoja.

02 maaliskuuta 2006

Poliittinen harmonia ja Siimes

..."hon var ung, hon var mån om sitt fördelaktiga yttre och hon var frispråkig". Paljon muita adjektiiveja Björn Månsson ei sitten hbl:n pääkirjoituksessa mainitsekaan kuvatakseen Suvi-Anne Siimestä ja syytä hänen nousuunsa poliittiseksi tähdeksi. Onneksi tuskin kukaan voi rehellisesti väittää, etteikö syy Siimeksen menestykseen olisi huima älykkyys, hyvä tilannetaju ja hyvin hoidettu työ. Siimeksen sliipattu look ei todellakaan ole ollut mikään syy poliittiseen suosioon - valitettavasti toki sen välttämätön edellytys (nainen kun ei edelleenkään voi performoida sukupuoltaan miten sattuu vaikka normit sukupuolen esittämiselle olisivatkin vähän löystyneet).

Siimeksen lähtö Vasemmistoliitosta harmittaa. Kuulun niihin, joiden mielestä Suomi tarvitsee Vasemmistoliiton ja Vasemmistoliitto enemmän Siimeksiä. En tosin ole minkään sortin puolueen jäsen ja saatan löytää hyviä ehdokkaita muistakin puolueista. Puolueen keski-ikäiset jäärä-äijät ärsyttävät sen verran paljon, että olen jollakin tapaa iloinen Siimeksen puolesta, koska tiedän, etten itsekään välttämättä jaksaisi olla samassa tilassa tekemässä politiikkaa heidän kanssaan. Vähän tietenkin demokratianäkökulmasta ongelmallista, jos ei jaksa olla samassa tilassa tyyppien kanssa, joilla on huonoja arguementteja ja ärsyttävä habitus.

25 helmikuuta 2006

Postmodernit utopiat ja patriarkaatin jyrä

Tiedän, että myös feministi voi löytää argumentteja sen puolesta, että nainen saa halutessaan myydä seksipalveluita. Prostituutiokeskustelu eduskunnassa ei tosin ole liittynyt postmodernien feminismien ja vanhan kunnon tasa-arvofeminismin välisiin jännitteisiin, vaan argumentit seksin ostamisen kriminalisointia vastaan ovat olleet lähinnä tasoa "ei kai nyt maailman vanhinta ammattia voi alkaa kieltämään" (ja käsitteestä "kykypuolue" on tullut taas suuri vitsi, tai mistä minä tiedän onko tähän lopputulokseen päästy syvän ja monipuolisen yhteiskunta-analyysin tuloksena, mielestäni se ei vain kuulosta siltä).

Koska vain hyvin pieni osa prostituoiduista vaikuttaa olevan ammatin valintaansa tyytyväinen, ei prostituutio ehkä ole paras esimerkki kun pohtii postmodernien feminismiutopioiden ja tasa-arvofeminismin välisiä ristiriitoja omissa mielipidevalinnoissaan. Polygamia on sen sijaan tässä mielestäni parempi. Ruotsissa Feministiskt initiativ nosti kysymyksen julkiseen keskusteluun haluamalla lainsuojan myös muille suhteille kuin parisuhteille. Ja miksi ei, ei kai useamman kuin kahden ihmisen välinen pysyvä järjestely ole sen kummallisempi kuin parisuhdekaan. Tai ei siis ainakaan periaatteessa. Mutta mihin tämä mahtaisi johtaa nykyisten patriarkaalisten rakenteiden puitteissa? Luulempa ainakin itse, että miehet käyttäisivät mahdollisuutta räikeäsi hyväkseen, legitimoisivat sen, että heillä on useampia naisia ja antaisivat nyrkistä jos joku osapuolista ei tätä hyväksyisi. Uskon, että laillistettua polygamiaa käytettäisiin hyväksi erityisesti niiden parissa, jotka tulevat sellaisista kulttuureista, joissa polygamia on miehille (mutta ei naisille) ollut perinteisestikin hyväksyttävää. Tai?

Olen ainakin itse enemmän kiinnostunut vertaamaan eri utopioita kuin pohtimaan sitä, mitä ihmiset faktisesti tekevät, koska ajattelen, että jos puitteet olisivat toiset, tehtäisiin toisin. Tosin utopioiden maalaaminen on helpompaa muissa yhteyksissä kuin konkreettisista lakiesityksistä päätettäessä.

23 helmikuuta 2006

Ostetaan kiusallinen kilpailija ulos markkinoilta

Maailman suurin kosmetiikan valmistaja L'Oreal suunnittelee Body Shopin ostamista. Miksiköhän maailman suurin kosmetiikan eläinkokeiden hyödyntäjä ja toteuttaja tahtoisi ostaa firman, jonka brändi perustuu eettisyyteen ja ekologisuuteen...?

No joo, tää nyt oli vain tällainen pieni mietelause ennen nukkumaanmenoa. Pitäisi yrittää taas aktivoitua kirjoittamisessa.

16 helmikuuta 2006

Ärsyttävää rikoksen vähättelyä

Huh. Pistää vihaksi. Jyllands Postenin päätoimittajalta oli kysytty, katuuko hän nyt jälkeenpäin Muhammed-kuvien julkaisemista. Tässä Hesarin nettisivujen jutusta lainaus:

<>"Kysyttäessä katuuko Rose nyt seuraukset nähtyään kuvien julkaisemista, hän painotti noudattaneensa samaa julkaisemiskäytäntöä kuin muutkin mediat.
"Tuon kysymyksen esittäminen on kuin kysyisi raiskauksen uhrilta, katuuko hän pukeutumistaan lyhyeen hameeseen.""

Tämä kommentti sisältää sen taustaoletuksen, että raiskatulla olisi jotain tekemistä raiskatuksi tulemisen kanssa. Päätoimittaja on omalla aktiivisella toiminnallaan ollut edesauttamassa tämän muhammed-kohun syntymisessä. Tommoisia kommentteja ei kuvittelisi tulevan kuin tosi daijuilta. Raiskattu on aina uhri ja raiskaus on aina rikos. Muulla ei ole siinä tapauksessa merkitystä. Päätoimittajalta kuvien julkaiseminen oli tietoinen päätös. Vitsi kun kiukuttaa tommoiset kommentit.

13 helmikuuta 2006

Lapsuuden sankarista ja Muhammed-kuvista

Kävin tässä muutama päivä sitten katsomassa elokuvaa Matti Nykäsestä. En ollut lukenut siitä kovin paljon arvosteluja tai mitään ja ajattelin että se olisi hauska. Ei kovin paljon kuitenkaan naurattanut. Ja hyvä niin, koska ei paljon naurata se, miten Matti Nykästä on julkisuudessa kohdeltu. Tosin elokuvassa Matin elämästä oli leikattu vain siivu. Päällimäisenä jäi mieleen kuva Matti Nykäsestä säälittävänä ja hyväksikäytettynä objektina. Kovaa treenaamista ei näytetty, lähinnä vain miten hän karkasi treeneistä ryyppyreissuille. Ja tuskinpa Matin avioliitotkaan nyt on pelkkää kännissä sekoilua ollut. Kaikki eivät kuitenkaan muista Matti Nykästä sankarina: miten hän laski sumussua alas mäkiä ja oli legenda. En itsekään muista, kun olin vielä silloin niin pieni.

Samoihin aikoihin luin tutkimusta, jossa oli löydetty aineistosta Suomen kansakunnan itsestäänselvyyksiä: miten luokasta ja ammatista riippumatta on mahdollista löytää yhteisymmärrys asioihin. Yhdistävää oli paperin mukaan muun muassa sellaisissa hyveissä kuten "normaalius" ja "maanläheisyys" (jotka siis tietenkin ovat konstruoituja ja muuttuvia). Tähän liityy tutkimuksen mukaan puhtetavat, joihin liittyy Veksi Salmen ja Irwin Goodmanin "reteä meiniki" (joka taas on "nuorekasta, viileää ja konstailematonta, ulkomaille mentäessä harvinaista ja jossa arvostetaan välittömyyttä". Myös Matti Nykänen edustaa mielestäni tätä meininkiä sikäli mikäli sellaista on.

Tämä seikka on mielestäni mielenkiintoinen kun pohtii Muhammed-karikatyyreistä seurannutta julkista keskustelua (joka on mielstäni ollut aivan mahtavaa, kerrankin aivan hirmu tärkeästä aiheesta on keskusteltu laajasti ja eri ääniä on tuotu monipuolisesti esiin). Miten Matti Nykänen sitten tähän liittyy: mielestäni siinä tapauksessa, jos se kertoo jotain suomalaisten tavasta kommunikoida.

Minua itseä hirvittää ajatus, että länsimaat nyt tarjoavat demokraattista dialogia muiden kulttuurien kanssa olematta siihen ehkä aivan vielä valmiita. Omissa yhteiskunnissammekin on niin paljon demokratiaan liittyviä ongelmia: kaikki eivät saa ääntänsä kuuluviin demokraattisissa prosesseissa, joista moni identiteteetti on jo lähtökohtaisesti suljettu ulos. Poliittiseen kulttuuriin liittyy enemmän puhuminen kuin kuunteleminen ja yritys ymmärtää. Suomessa näihin ongelmiin mielestäni liittyy se, että suomalaiset ovat niin huonoja kommunikoimaan ylipäänsä: on paljon aiheita ja asioita, joita ei nähdä soveltuvan keskusteluun, ei yksityisesti eikä julkisesti. Meininki on sitä mitä Matti Nykänenkin ehkä osittain edustaa: jos jotain sanotaan, sitä usein tarkoitetaan (vaikka hän onkin valehdellut viinanjuomisestaan, sekakäyöstään ja siitä, että on pahoinpidellyt vaimojaan), mutta vain harvoista asioista keskustellaan. Varmaankaan toisen maailmansodan jälkeen ei kaikista tuntemuksistaan olisi kannattanutkaan keskustella, haavat eivät ehkä olisi silti kuroutuneet umpeen niin pian kuin olisi tarvinnut, mutta nyt ajat ovat toiset. Nyt tarvitaan kommunikaatiota ja myös laatuun tulisi panostaa.

Se siis vain on mielenkiintoinen seikka, että mitä kommunikaatokulttuuriin ja demokratiaan liittyviä onglmia on muualla, jos Suomen "reteä meininki -kommunikaatio" on muualla harvinaista? Koska tuskinpa muuallakaan länsimaissa ihan vielä ollaan valmiita demokraattiseen, kulttuurienväliseen dialogiin, vaikka sinne pitäisikin ehdottomasti olla matkalla ja olen tosi onnellinen että tätä halutaan.

Ryyppylaskuri

Päivän naurut. Käykääpä testaamassa... ;)

http://www.pelkotilat.org/?Viihde_Ryyppykaverilaskuri

06 helmikuuta 2006

Vasemmistohenkiset ja Israel-symppaus

On ollut jotenkin yllättävää huomata, että Saksassa afa-tyypeille ja erilaisilla vasemmistohenkisille hahmoille ei ole ollenkaan samalla tavalla yleistä palestiinahuivin pitäminen ja lähes kritiikitön Palestiina-symppaus kuin monissa muissa maissa. Tai ehkä lähinnä Pohjoismaissa, jos tarkemmin ajattelee.

Täällä olen jo pariin kertaan nähnyt pienen Israelin lipun pinssin muodossa jollain afa-tyypillä ja itse asiassa yhdellä tutulla oli kaulassa palestiinahuivi ja takin kauluksessa Isrealin lippu.

Kyselin tästä muutamalta tutulta. Saksassa erilaiset vasemmistoliikkeet on aika vahvasti jakautunu Isreal-Palestiina-kysymyksessä. Jossain demossa kaksi vassariporukkaa oli mellakoinut tästä aiheesta johtuen keskenään.

Osittain Israelin jonkinasteinen symppaus on noussut vastareaktiona sille, että Palestiinan symppaaminen ja väkivallan vähättely oli ruvennut ärsyttämään. Täällä onkin noussut keskusteluun myös se, että palestiinalaistenkaan toiminta ei ole ongelmatonta. Ja osassa vasemmistoa on ruvennut ärsyttämään se, että yksipuolisesti Isrealia syyllistetään väkivallasta. Kuulemma kaikessa ajattelussa vaikutta taustalla edelleen myös toisen maailmansodan taakka.

Suomessa välillä on vaivannut se, että palestiinalaisten väkivaltaisuus helposti vaietaan ja sitä selitellään, mutta Israelin väkivalta aina ehdottomasti tuomitaan. Mielestäni kaikki väkivalta on aina väärin eikä milloinkaan johda rauhaan eikä mihinkään hyvään. Siksi välillä ihmettelen Palestiina-huivin käyttämistä. Hyväksyykö sillä samalla väkivallan? Tuskinpa juuri kukaan niin ajattelee, mutta mielestäni Palestiina-huivin käyttäminen ei ole ollenkaan ongelmatonta vaikka Palestiinan tavoitteita muuten symppaankin. Hmm. Hankala kysymys. Itse lopetin palestiinahuivin käyttämisen lukiossa, kun juutalainen ystäväni sitä pyysi. En halunnut pahoittaa mieltä, vaikka huivilla halusinkin ottaa kantaa palestiinalaisten uolesta, en juutalaisia vastaan.

Tietääkö joku enemmän vasemmistotyyppien Israel-symppauksesta? Se on aika tuntematon ilmiö Suomessa. Meillä se on oikeastaan enemmän oikesistohenkisten tai kristilliskonservatiivisten tyyppien juttu. Kuulemma vassarinuorten jossain Euroopanlaajuisessa tapaamisessa asiasta on ollut keskustelua. Ilemisesti samassa laajuudessa kuin Suomessa, muualla ei Pro Palestiina toimintaa ole. Olin jotenkin aikaisemmin mieltänyt palestiina-kysymyksen enemmän yleisvasemmistolaiseksi jutuksi. Yllätyin Israelin lipuista täällä.

05 helmikuuta 2006

Hups

Näyttääpä tekstit aina pitkältä tässä ruudulla. Toivottavasti jaksatte kelata alaspäin. Siellä on mielenkiintoinen aihe mm. Muhammedista ja sananvapaudesta...

Muslimit arvotestiin ennen kansalaisuutta

Vuoden vaihteessa CDU:n johtamassa Baden-Württembergin osavaltiossa, Saksassa, muslimimaista tulevien on pitänyt vastata kysymyksiin arvomaailmastaan ennen kansalaisuuden myöntämistä. Vastaukset talletetaan ja mikäli myöhemmin toimii toisella tavalla kuin vastatessa on antanut ymmärtää, kansalaisuuden voi menettää.

Kaavakkeen alussa kerrotaan, kuinka Saksa on tasa-arvoinen maa, jossa naisilla ja miehillä on täysin samat oikeudet ja mahdollisuudet. Tässä muutama esimerkki kaavakkeen 30 kysymyksestä.

11. Mitkä ammatit eivät mielestänne missään nimessä sovi naisille? Onko teillä vaikeuksia joissakin ammateissa tunnustaa naista auktoritettinä?
22. Kuulette, että naapurustossanne tai ystävä-tai tuttavapiirissä suunnitellaan terroristi-iskua? Kuinka sutaudutte? Miten toimitte?
23. Olette varmasti kuullut 11.11.2001 New Yorkin ja 11.3.2004 Madridin iskuista. Olivatko hyökkääjät mielestänne terroristeja vai vapaustaistelijoita? Perustelkaa mielipiteenne.
28.Tyttärenne hakee työpäikkaa Saksassa. Hän saa kuitenkin torjuvan vastauksen. Myöhemmin kuulette, että mustaihoinen afrikkalainen Somaliasta on saanut paikan. Kuinka reagoitte?
29. Kuvitelkaa, että täysi-ikäinen poikanne tulee luoksenne ja kertoo olevansa homoseksuaali ja haluaa asua yhdessä toisen miehen kanssa. Kuinka reagoitte?

Periaatteessa ihan tärkeitä kysymyksiä. Terrosimia koskeviin kysymyksiin olisi voinut lisätä myös kohdan c) Onko tämä vain seurausta siitä, että koalitiojoukot Jenkkien johdolla sotivat irakissa. Raivostuttaa se, että aina unohdetaan, ettei sota ole jotakin kliinistä, joka tapahtuu muualla, mutta vastarinta määritellään terrorismiksi. (No joo, se oli sivupolku itse aiheesta...)

Olisi tietenkin ihanaa, että jokainen vanhempi suhtautuisi myönteisesti esimerkiksi lapsensa kertoessa seksuaalisuudestaan. Konservatiivisen ja kristillisen CDU-puolueen kukoistusosavaltiossa varmasti monella on kuitenkin vaikeuksia suhtautua homoseksuaalisuuteen tai siihen, että henkilö toisesta kulttuurista veisi työpaikan, jota on itse hakenut. Entäpä kaikki ne äijät, joita maailma on pullollaan, jotka ovat sitä mieltä, että naisen paikka on kotona eikä varsinkaan minkäänlaisissa johtotehtävissä?

On käsittämätöntä, että nämä kysymykset kysytään kaikista islamilaisista maista tulleilta, jotka hakevat kansalaisuutta, eikä keneltäkään muulta. Kaikki vastaukset rekisteröidään maahanmuuttajatietokantaan. Entäpä jos osavaltion syntyperäisen kyläläisen pitäisi vastata näihin kysymyksiin? Mitä jos hän vastaa väärin esimerkiksi kysymyksiin 11., 28. ja 29. -mitä siitä seuraa? Epäilyttäväksi kansalaiseksi rekisteröiminen? Kuinka monesta väärästä vastauksesta menettää kansalaisuuden?

Koko kyselykaavake sisältää monta ennakkoluuloa ja olettamusta koskien henkilöitä, jotka tulevat islamilaisista maista. Toki kulttuurit ja arvomaailmat voivat poiketa toisistaan merkittävästi, maiden lakeja on noudatettava ja monella tavalla kyettävä sopeutumaan uuden maansa kulttuuriin ja tapoihin. Sopeutumista ei varmasti kuitenkaan ollenkaan helpota se, että tuntee olevansa vahvasti leimattu vain uskontonsa ja aikaisemman kotimaansa takia.

Kannattaa käydä vilkaisemassa kaikki kysymykset, jos saksaa ymmärtää.

Ja aihetta toisella tavalla käsittelee NoBorders



02 helmikuuta 2006

Liberaalia keskustaa etsimässä

Tämän merkinnän tarkoituksena ei ole käsitellä erityisemmin äskettäin käytyjä presidentinvaaleja. Sen verran toteaisin vain, että pressanvaalikampanjat olivat hyvin erilaisia kuin kuusi vuotta sitten, jolloin varsinkin vaalien toisella kierroksella arvoliberalismi ja -konservatismi olivat vastakkain.

Erityisesti keskusta on pyrkinyt viime vuosina pääsemään eroon kökkötraktori-imagostaan. Näissä vaaleissa porvariehdokkaat näyttäytyivät arvokysymyksissä hyvin samanlaisina Tarja Halosen kanssa. Alkeellisempikin vaalistrategi näki, että ydinperhehehkutuksella ei ole vetoa maan tiheimmin asutuilla seuduilla. Jotta keskusta saisi jalkansa oven väliin suurimpiin kaupunkeihin, on ollut syytä muuttaa toimintatapoja.

Ministereiksi on nostettu nuoria, avarakatseisia ja korkeasti koulutettuja naisia. Kun Helsingin Sanomien NYT-liite uutisoi viime syyskuussa muutaman konservatiivisen kepukansanedustajan perhepoliittisista ja tasa-arvonäkemyksistä, veti keskustanuorten puheenjohtaja Tuomo Puumala herneen nenään (tiedote 12.9.2005):

Keskustanuorten puheenjohtaja Tuomo Puumalan mukaan Keskusta ei missään tapauksessa määrittele oikeaa perhemallia. Puolue ja nuorisoliike sen etunenässä ovat edistyksellisiä, suvaitsevaisia ja tasa-arvoisia. Liikkeessä pitää hyväksyä myös muut mallit ydinperhemallin lisäksi. Puumalan mielestä puolueella tai sen yksittäisellä kansanedustajalla ei ole oikeutta tuomita ketään esimerkiksi sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Yksinhuoltajaperhe on aivan samalla tavalla oikea perhe kuin ns. ydinperhe, vanhemmat ovat vastuullisia ja tunnollisia arjen sankareita. Puumalan mukaan perinteisten miehen ja naisen roolien,mjoiden luonnollisuus on kyseenalaista kuten roolien aina, lisäksi täysipainoista elämää voi viettää muussakin roolissa.

Helsingin Sanomien NYT-liitteen (9.9.2005) jutusta kuitenkin välittyi kuva, jossa koko liikettä kuvataan suvaitsemattomana. Kuvaa pyritään luomaan tarkoitushakuisesti. Itse asiassa toimittaja sortuu samaan ennakkoluuloisuuteen kuin osa haastateltavista. Puumala pitää alkukantaisena sellaista ajattelua, jossa yksittäisten edustajien kannan mukaan leimataan kokonainen kansanliike.


No, nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että Apollonkadun vaalimökki on ongelmissa taas. Kyse on tällä kertaa pitkään viivytellystä hedelmöityshoitolaista. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä yrittää parhaillaan jarruttaa lain käsittelyä. Hän nimittäin vastustaa hedelmöityshoitojen antamista yksinäisille naisille ja naispareille. Yhtä liberaalia kuin perussuomalaisen eduskuntaryhmän toiminta...

Mikäli tässäkin on kyse vain "yksittäisestä edustajasta (vaikkakin ministeristä), jonka kannan mukaan leimataan kokonainen kansanliike", niin eikös keskustan eduskuntaryhmän olisi nyt syytä aktivoitua ja laittaa rikkurinsa kuriin?

Ai niin. Mutta eihän keskustan eduskuntaryhmällä tainnutkaan olla tästä asiasta mitään kantaa, tämä hedelmöityshoitolaki kun on omantunnon kysymys... :) On varmasti vaikeaa toimia puolueessa, jonka toinen jalka on puettu Nike-lenkkariin ja toinen jalka on vielä polveen saakka lietelannassa.

En ole edelleenkään antanut Leena Luhtaselle anteeksi ydinvoimalobbareiden etujoukkolaisena toimimista, eikä minun varmasti kannata antaakaan, koska pian alkaa kuudennen junttaaminen. Tässä kysymyksessä hän kuitenkin edustaa oikeusministerinä hyvää linjaa.

On se nyt perkele jos vielä 2000-luvullakin lisääntymiseen tarvitaan parisuhde miehen kanssa!

Muhammed ja sananvapaus

Tässä kaksi linkkiä, jossa Jyllands-Postenin alkuperäisiä Muhammed-karikatyyrejä pääsee katsomaan.

http://skender.be/supportdenmark/MohammedDrawings.jpg
http://www.gegenstimme.net/

Mielenkiintoinen tämä keskustelu, jossa vastakkain ovat sananvapaus ja toisten uskontojen ja kulttuurien kunnioittaminen. Onko kyse siitä kuinka paljon suvaitsemattomuutta pitää suvaita? Samat ryhmät jotka nyt valittavat että heidän tärkeintä symbolia on häväisty, vastaavat polttamalla Tanskan lippuja. Koraanissa lukee että Muhammedista ei saa tehdä kuvia, mutta eikö tämä sääntö koske niitä jotka koraaniin uskoo. Muistuttaa muuten aika paljon Ecce Homo näyttelyn yhteydessä ollutta keskustelua. Silloin muistaakseni pääministerit eivät pahoitelleet näyttelyä...

27 tammikuuta 2006

Miehet peilin eteen

Minulle suututtiin tänään, kun totesin, että akateemisessa maailmassa vaaditaan nykyisin yhä enemmän ulkonäön suhteen myös miehiltä. Pitää osata pukeutua ja kantaa kehoaan, ei pelkkä hyvä tutkimus riitä mihinkään. Näin on ollut kauan jo naisilla. Tasa-arvoistuminen näyttää menevän siihen suuntaan, että myös miesten tulee tehdä yhä pidempi kolmas työvuoro peilin edessä ennen kuin lähtee aamulla töihin.

Ei, minä en ole tähän syyllinen. En odota pukeutumisen suhteen keneltäkään mitään, kehon kantamisen suhteen tosin kyllä: etenkin jos tekee opetushommia on ulkoiseen olemukseen kiinnitettävä huomiota, ja tähän kiinnitetään mielestäni aivan liian vähän huomiota. Omassa kehossaan pitää viihtyä, muuten on oma esiintyminen helposti aliarvoisen huonoa. Helppo tie olla "miellyttävän oloinen" opiskelijoiden edessä voi jonkun mielestä olla se, että ostaa itselleen ulkonäönhiomiskamoja.

Ja joo, olenhan mä itsekin vähän mennyt tekemään kompromissejä asian suhteen. Hippihuivi on jäänyt kaappiin ja olen leikkauttanut trendikkään frisyyrin. Ja tästä sitten mennään moralisoimaan: miten olen mennyt antamaan periksi, että olen pelkkä pelinappula. Mutta kun vaan olen huomannut, että tietyt "voimat" ovat niin vahvoja, että niitä vastaan voi taistella, mutta ei tekemättä yhtään kompromisseja, jos ei halua riskeerata syrjäytyvänsä yhteyksistä joista ei halua syrjäytyä. Yksi esimerkki tällaisesta "voimasta" on mielestäni kapitalistinen kulttuuri. Vähän vaan pelottaa, mihin se tulee johtamaan: Briteissä äidit ja tyttäret käyvät yhdessä kauneusleikkauksissa, saamme lukea naistenlehdistä. USA:ssa valkaistaan jo peräaukkoja.